Satamassa tuulee, Kalajoellakin. Jos siellä ei sada, niin pölyää. Lastattavat materiaalit pölyävät aina, vaikka sataisikin.
Toisinaan on kuuma, toisinaan raju pakkanen. Laivat täytyy purkaa ja lastata, satoi tai paistoi. Ennen oli kovilla olosuhteiden puolesta henkilöstö, nyttemmin kalusto. Hyvä niin.
Kalajokinen Visuri & Paavola Oy tuottaa koneurakointipalveluja monella sektorilla. Työllistävimpiä ovat Kalajoen satama ja Junnikkalan saha. Myös ulkoalueiden kunnossapito, rakennustyömaiden materiaalisiirrot ja turkistarhojen lannanpoisto ja kuormankäsittelyt kuuluvat yrityksen palveluportfolioon.
Kiva, että kiinnostamme
Visuri & Paavola Oy:llä on täysi tusina JCB:n koneita ja lisää on jo tilattu. Pyöräkuormaimia on seitsemän, kurottajia neljä ja yksi kaivukone. Niitä on ollut jo liki 30 vuotta. Kun yritys on luottanut yhteen merkkiin ja etenkin sen edustajan toimiin näin pitkään, kolkuttelevat kilpailijat ovea tiuhaan.
Visuri & Paavola Oy:n toimitusjohtaja Marko Paavola
– Sehän on tosi mukavaa, että meidät huomataan ja meidän kanssamme haluttaisiin tehdä kauppaa, yrityksen toimitusjohtaja Marko Paavola naurahtaa. – JCB:t ovat hyviä koneita kaikilla osa-alueilla, mutta ne olisivat korvattavissa vain jos joku tarjoaisi samanlaisen kokonaisuuden, mies toteaa.
Kokonaisuus on Paavolan mielestä sitä, että koneita löytyy kaikkiin tarpeisiin saman katon alta. Koneet ovat laadultaan parhaasta päästä ja kaikki palvelut hoituvat luotettavasti. Myyjätahon luotettavuus, varsinkin ongelmatilanteissa tai nopeissa tarpeissa on se mitä me arvostamme. – Mateko edustaa meille luotettavuutta, Paavola toteaa.
Visuri & Paavola on saanut koeajoon merkki-ja mallikirjoa jos jonkinlaista. – Varsinkin kurottajien maahantuojat ovat olleet aktiivisia meidän suuntaamme. Kukaan ei ole kuitenkaan kärrännyt työmaallemme vielä sellaista konetta, johon kuskimme JCB:n vaihtaisivat.
Haastavaa koneille
– Työmme on haastavaa henkilöstöllemme epäsäännöllisten työaikojen takia ja on se sitä myös kalustollekin, olosuhteiden puolesta, Paavola kertoo.
Rajut olosuhteet, varsinkin satamassa, vaativat koneilta kestävyyttä. Erilaisten mineraalien, puutavaran, viljan, eläinrehujen ja turpeen käsittely on pölyävää työtä. Meren tuottama kosteus ja pöly yhdistettynä tunkeutuu kaikkialle. – Kuskit saadaan suojattua helposti ohjaamoihin hankittujen ilmanpuhdistuslaitteistojen ansiosta, mutta kyllähän nuo koneet ovat kovilla, mies huokaa. – Niitä joudutaan pesemäänkin jatkuvasti, eikä se tee hyvää ainakaan erilaisille sylintereille ja niiden tiivisteille, varsinkaan talvipakkasilla.
Laivoihin lastattavat tonnimäärät ovat kasvaneet niin suuriksi, että kurottajien käyttö on vaihtunut kuin luonnostaan pyöräkuormaimiin. – Muistan, kun meille tuli ensimmäinen JCB 426 pyöräkuormain, se vaikutti valtavalta laitteelta. – Nyt meillä ei ole ainuttakaan niin pientä satamatöissä, Paavola hymyilee.
– Jotta ei menisi pelkästään koneiden kehuskelun puolelle, muistan erään ongelmatilanteenkin. CAN-väylä ohjattujen koneiden tullessa JCB:n kurottajamallistoon, oli meillä heti ongelmatapaus. – Se oli perjantai aamupäivä, kun CAN-väylä ohjauksessa ilmeni ongelmia ja kuski soitteli, että mitä tehdään, Paavola muistaa. – Soitin samalta istumalta Leppälän Harrille Matekoon ja hän sanoi palaavansa aiheeseen hetimiten. Tuskailin, kun hänestä ei kuulunut mitään, mutta reilun kolmen tunnin kuluttua Harri soitti ja kysyi mihin sijaiskone tuodaan? – Lavetti oli jo Kalajoella, tarkka katuosoite vain puuttui. Näin se hoituu, kun asioiden eteen tehdään työtä ja asiakkaan tarpeita ymmärretään.
Vävypoika ja appiukko
Timo Visuri perusti yrityksensä Kalajoelle 1980-luvun puolivälissä. Mies osti ensimmäisen liukuohjatun kuormaajansa, keneltäpä muulta kuin Leppälän Harrilta. Timo paiski koneellaan pienimuotoisia rakennus- ja kunnossapitotöitä, sekä tavaroiden siirtelyä rakennustyömailla. Kalajoen Konepajalla tarvittiin jatkuvasti siirtoapua valtavien rautarakenteiden siirtelyissä ja siihen etsittiin kätevämpiä ratkaisuja kuin trukit tai pyöräkuormaimet. Vuonna 1991 keksittiin ostaa ensimmäinen JCB kurottaja, joka mullistikin komponenttien siirtelyn ja lastaukset. Kurottajaan kehiteltiin mitä erilaisimpia lavetteja ja ”nostohäkkyröitä”, eikä sen ylivertaisuutta kiistänyt kukaan.
– JCB:n tehtaalta Englannista oli kuulemma joku delegaatio käynyt tutustumassa suomalaisiin JCB käyttäjiin ja joku oli kuullut heidän mainitsevan jotain hulluista suomalaisista, Paavola nauraa.
Marko Paavola itse työskenteli pari vuotta ennen armeijaa Timolla konekuskina. Intin jälkeen nuorukaisen tie, vei kuitenkin muualle töihin, samoihin hommiin kylläkin. – Kotikylältä löytyi sitten tyttöystävä, josta tuli nykyinen vaimoni ja hän sattui olemaan Timo Visurin tytär, Paavola hymyilee. Appiukokseni tullut Timo sai houkuteltua minut takaisin töihinsä vuonna 1997 ja neljä vuotta tuosta, perustimme yhteisen yrityksen Visuri & Paavola Oy:n.
– Toimintamme laajeni hyvää vauhtia ja 2006 aloitimme trukkiurakoinnin puutavarapuolella. Timo hoiti pääsääntöisesti satamatöitä ja minä huolehdin muista osa-alueistamme. Timon äkillinen poismeno vuonna 2009 oli vakava paikka meille kaikille. Se oli henkisesti rankkaa, kun suru tuli sisään ovista ja ikkunoista. Yhteisen perheyrityksen töistä oli pakko selviytyä, vaikka mieli oli murhetta täynnä.
– En olisi selvinnyt tuosta ajanjaksosta ilman henkilöstöämme, Marko Paavola tunnustaa. – Meillä oli upeita ihmisiä töissä, jotka ymmärsivät tilanteen ja ottivat homman haltuun. Etenkin satamassa toiminut Heikkilän Sami oli enemmän kuin mies paikallaan. Hän otti ohjat käsiinsä ja kantoi valtavasti vastuuta. Itse en olisi ehtinyt, jaksanut, enkä välttämättä osannutkaan niitä hoitaa. Kiitos kaikille vielä kerran.
Laivoihin lastataan keskimäärin 4,5-5,5 tuhatta
tonnia kuitupuuta. Puun kosteus vaikuttaa paljon, sillä toisinaan vastaan tulee laivan painoraja, toisinaan taas tilavuus.
